Hmmm.
lilballerin
Paljon minäkin täällä muistan käydä.
Ehkä se on hyvä välillä.

 Olen päivän kärsinyt siitä, miten vanhempani ovat ilmaisseet sen, mitä mieltä he ovat siitä, kun olen hyvä ystävä entisen poikaystävän kanssa. Sellainenhan kun ei voi mahdollista? Olen virallisesti aikuinen, 18, mitä sanomista vanhemmilla on ystäviini tai varsinkaan sellaiseen ystävään, jonka he tietävät. Ärsyttää hieman, kun tuntuu että koko ajan ollaan seuraamassa sitä, kenen kanssa liikkuu, missä ja mitä tehden.
Kyllä, minä seurustelen nykyään, mutta olen sanonut nykyiselle poikaystävälleni, että olen hyvä ystävä entisen poikaystävän kanssa ja sanonut myös sen, että kultani tulee se heti ilmoittaa, jos häntä se jollain tavalla häiritsee. Nyt tämä asia ei häiritse kultaani, mutta porukoitani kyllä. Tällä hetkellä vielä pieni asia, mutta rasittavaa ajan kanssa. 
Miksen voisi tavata entistä poikaystävää, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä kaikesta huolimatta. Olisivat vain tyytyväisiä, että minulla on niitä ystäviä, eivät kaikki ole niin onnekkaita! 

Äh. Päässä liikkuu taas ihan liian paljon asiaa. Ei hyvä. Ei hyvä. 

(no subject)
lilballerin
Jaa, täälläkin taas. Vaikka eihän tätä kukaan lue, mutta omaksi iloksi.
Hui kamala, kuin luin edellistä juttua, Nikosta ja sydänsuruista. No, ei ne paljoa ole helpottaneet, vieläkin sattuu. Hänen ja erään toisen ihmisen toimesta. Mutta tää on elämää, ei sille mitään voi. Elämä on ja tulee olemaan.

Mutta nyt ei jaksa kirjoitella, joskus paremmalla ajalla sitten. Too much to think about.

It's hard for me to breath
lilballerin
Luottamus tässä menee johonkin. Tässä tapauksessa sellaiseen outoon asiaan kuin rakkaus. Vasta viime syksynä tuli kirottua yhtä tiettyä ihmistä, ennen kuin elämään astui Se Valo. Se oli se sen ihanan pojan muodossa, jota Nikoksi kutsutaan. Niko kutsui jo alkusyksystä leffaan, en vielä lähtenyt, kun säikähdin. "APUA! Kaks vuotta vanhempi poika kiinnostunut miusta! EI VOI OLLA TOTTA!!"
No. Onneksi Niko jaksoi yrittää uudestaan, jostain kumman syystä. Kun ei se normaalia ole. Joulukuussa oltiinkin sitten leffassa, elokuvavalinta oli minun ja se oli Lumottu. Kaverit samassa leffassa. Mutta onneksi me oltiin parvella, kaverit alhaalla. Sitten intialainen ravintola. Täydellinen ilta. Ja heti ekana iltana tapasin myös Nikon äidin ja koiran. Rockyn, jota olin pelännyt aivan helvetisti. Mutta se olikin sellainen lutunen otus.<3

Ja sitten ei enää todellakaan pelottanut. Käytiin lenkillä. Siellä oli niin jännitävää, kun toinen ottaa ekan kerran kädestä kiinni tai laittaa käden ympärille. Tai se ihana tunnelma, kun saa ensimmäisen halin tai se kipinöivä ilotulituksen tunne, kun saa ensisuudelman.

Nyt ei vain voi käsittää, miksi tämä päättyy tähän.
Paljon olisi voinut vielä tulla.

Nyt on se tilanne, kun tämä tyttö istuu yksin kotona, ja itkee rakkauttaan. Joka ei ole kadonnut mihinkään. Eikä ole toiselta puoleltakaan. Mutta ero on kuitenkin. Ei siinä vain ole mitään hemmetin järkeä!

Tiedän, että keskiviikosta tulee vaikein päivä ikinä, kun olisi tullut 5 kuukautta. Siitä tulee niin kamalaa, etten halua edes kuvitella koko asiaa.

MUTTA EI TÄMÄN NÄIN PITÄISI PÄÄTTYÄ.

opettakaa minua.
lilballerin

Oikeasti. Pitäisi opetella ehkä tässä jotain. Aina kun Niko tuo miut kotiin, miulla on niin masis-olo. Ihan kuin olisi joku maailmanloppu, vaikka tietää, että vaikka ei olekaan lähellä, on kuitenkin sydämessä mukana. Ja että näkee seuraavana päivänä, puhelimet on keksitty ja viestit kulkee, soittaakin voi. Mutta kun ikävälle ei voi mitään, ei sitten mitään. Onko mitään, mikä lieventäisi ikävän tunnetta ? Jotain, KIITOS, mulle, nyt heti. Ei tuu kesää tällä menolla.

Eilen olin Vellun ja Anun synttäreillä. En tiedä, jossain vaiheessa tuli sellainen ulkopuolinen olo. Mut se oli sellainen hetkellinen, meni ohi. Mutta pääasia, että oli hauskaa. Siellä oli booliakin, sitten otti päähän, ku se tuntui vähän päässä ja sitten sitä ei enää ollutkaan. Mutta, ehkä hyvä niin. Vai ?

Ensi perjantaina tulisi jo 3 kuukautta Nikolla ja miulla. On ollut ihanaa aikaa, tuntuu paljon pidemmältä. Muistan vieläkin sen illan, kun mentiin syömään ja leffaan, maha heitti kuperkeikkaa. Mutta se oli niin ihanaa. Juteltiin paljonkin siellä ravintolassa sitten, hauskaa oli silloin. Ja uusivuosi. Nähtiin silloin, seistiin pienessä pakkasessa kahdestaan Hannelen pihalla, jälkeenpäin sanoi, että melkein suuteli minnuu, mut ku näki et mie ootin sitä, ei sitten suudellutkaan, kiusasi. Mutta halattiin. Muistan meidän ensimmäisen halauksenkin. Se oli jonkun lenkin päätteeksi. Mutta se ensisuudelma. Se oli se paras. Kihelmöi varpaissa asti. Just sellainen 7. taivaassa fiilis. Muistan siitäkin illasta kaiken. Suudelmaa edeltävällä lenkiltä muistan sen, miten Niko piti ensi kertaa kädestä ja kättä siinä ympärillä. Eikä se ihana tunne ole kadonnut mihinkään. 
Mutta ääh plääh. Mie en halluu olla tällänen, murehtii paljon etukäteen tulevaa. Sitä, miten Niko lähtee Saksaan, sitä miten se on siellä pitkään, sitä miten se joutu vajaan vuoden päästä inttiin. Se intti ei ole nyt niin paha juttu, VIELÄ, mut se Saksa. Perkele. AUTTAKAA MINNUU ! OPETTAKAA MIULLE, ETTÄ EN MUREHTISI PALJOA ETUKÄTEEN !

Huomenna olis koulua. Ja eihän se tietenkään kiinnostaisi, mutta olikohan uutta ? Ketä se koulu muka olisi joskus kiinnostanut ? EI KETÄÄN. Paitsi jotain himo hikareita. (Lissut - Pissikset :D) Olisi edessä musiikinesitys, kreikkalaisesta musiikista, Anun kanssa. Onneksi on edes yhdeksän aamu, helpottaa vähän. Mutta on silti NIIN perseestä. Ja syvältä sieltä. 

Ei hitto. Kertokaa miulle joku lääke ikävään? 

Ah, Apologize.


Ylimielisyyttä heikompaa kohtaa podemme, mihin kekoon oikeen kannamme kortemme?
lilballerin
Hyvähän se täälläkin on välillä itsestään ilmoittaa. 

Lueskelin tuossa aiempia kirjoituksiani, eräässä puhuin Aksusta, sitten en kenestäkään, sitten kaikki puheenaiheeni täytti Niko. Aksu on historiaa, ystäviä olemme, hyvä niin. Niko on Se Mies. Miullahan ei ole enää muita puheenaiheita kun se, olen huomannut sen, huomaakohan muut? Aivan taatusti. Mutta Niko on niin iso osa elämääni, nyt, sille ei mitään voi. <3 
Mutta Niko onkin erilainen kuin muut. Ei se ole samanlainen kuin muut pojat. Se on erityinen. Tietää, että se oikeasti välittää. Vaikka se oliskin kuinka kaukana. Nytkin pitää tottua siihen, miten kulta lähtee kirjoitusten jälkeen Saksaan. Ai niin. Ne kirjoituksetkin. Ei voi mittään. Tää nyt vaan on pakko kestää, vaikka itkien, mutta tähän ei kaaduta. 
Toivottavasti se ei kaadu mihinkään. 
Sehän olisi kamalaa. 

Mutta joku päivä mie lähden vielä sinne Saksaan mukaan, sen olen luvannut. 

Mutta Niko. Ei ole vain sama asia kuin muut pojat. Se on ihan erilainen. Se on ihana. Se on rakastettava. Se on hellyttävä. Se on M-I-N-U-N.

Rakastan sua, poika. <3 


Tällä viikolla siellä koululla oli ne saksalaiset. Tai onhan ne täällä vieläkin, mutta lähteevät la-su yöllä sit kotia kohti :) Ne oli hauskoja, ihan kivoja, ketä nyt tapasin :)

(no subject)
lilballerin
Nyt pitäis olla joulu, ei tunnu siltä. Koko joulufiilis on vain jossain : // Ja en tiiä miks. Ehkä oon sit tulossa vanhaks, kasvan : / Se on hyvin todennäköistä :'D :( 
Vaan nyt pitäisi keksii tekemistä. ON NIIN TYLSÄÄ, ja se ei ole uutta.
Joku ei ole ilmoittanut mitään itsestään KOKO PÄIVÄNÄ. :< Paitti ihan aamulla. : // Et jees.
Kello on kuitenkin jo puol kymmenen, et paah.

Niskahieronta tekis nyt kyllä aika ihanaa. NISKAT IHAN JUMISSA.  PAAAAAAH!

.: Elastinen - Irrallaan :.

Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!

Ettei ne harmaana massana nää meit
Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Huuda se ääneen! Jee

Mitä sun korotetaan ja kuka odottaa
Kenelle annat valas sut nostaa ja pudottaa
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema
Ja aarteet matkalla ripoteltu harvaan
Ois aina parempi tietää ku arvaa
Kun tää rutiinit silittää mua vastakarvaan
Ja vaikkei opiskelle, jos ei kiinosta
Vaikkei hymyillä, jos mikään ei innosta
Tähdätään siihen, et saatais kiitosta
Kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis
Seiskaluokalla muistan ku sanottiin,
Et nyt jo pitäis ryhtyy valkkaan ammattii
Mä oon kakstoista, ootteko tosissanne?
Antakaa mun leikkii ikäisteni lailla
Pikkutytöl meikkii äitinsä lailla
Ja molemmilla sama vaiva

kertosäe:
Entä jos en ookaan varma vielä?
Valmis rauhoittumaan
En osaa seistä paikoillaan
Entä jos en ookaan sillä tiellä,
Enkä kulje suuntaan, jota multa odotetaan
Entä jos en ookaan varma vielä?
Valmis rauhoittumaan
On helppoo olla irrallaan

Mut kyllä koulun käynti kannatti
Hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki
Se on ollu mulle just ja vaan sitä, lakki
Olis ollu edes ylioppilastakki
Niin sillä olis voinu pärjätä täällä
Nyt saa vaan lakki päässä värjötellä
Ei sovi kouraan
Ei pääse itteensä toteuttaan
Eläminen täysillä tarkottaa, et sun pitää elää nopeeta
Kaikki irti siit, mut millä tapaa
Villi ja vapaa, täällä ollaan vaan ihmisii

Harva uskaltaa sisintänsä totella
Juoksee karkuun, ei uskalla ottaa otetta
Oravanpyörästä pitää kuulemma päästä pois
Mut välillä kulkurikin haluu sadesäästä pois
Elämää, ei sen enempää
Mut mulla on vaan tää yks mitä menettää

kertosäe

Jou, jea. Mä katon kavereita ympäril, monil jo lapsii
Koko ajan syntyy lisää, osal jo kakskin
Toiset yrittää ja toiset tyrii tän
Niin et mahollisimman nopeet eroon siitä pyritään
Lapsi on lahja, ei itse oikeus
Silti abortti enemmän sääntö ku poikkeus
Saa mut pohtiin itteeni siihen asemaan
Tanssinko riemusta vai alkasko masentaan
Elämä sormien välissä kuin vettä
Tässä pitäis alkaa miettiin eläkettä
Koitetaan nyt päästä ensin kolmenkympin yli
Kyl mäki haluun perheen ja vaimon syliin
Mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta
Anna mulle aikaa, älä hoputa
Nuoruus pitää kokee, se pitää elää
Hyödyntää ja sitten kävellä


It's not a fashion statement, it's a deathwish.
lilballerin
Kohta sinne Pykeri-leirille. Nyt ei vaan jaksas.

Mie olen taas ihastunut. Mie puhun siitä koko ajan, antakaa mulle jotain muuta puhumisen aihetta :oo on nimittäin ihan hemmetin tylsää varmaan muista, ku mie puhun koko ajan Siitä. ;S Pliis.

Ollaan menossa sen kaa leffaan. Mie saan päättää leffan, woho. Ja se vie miut syömään, OMG. Jännittää tietysti ihan sikana. Normaalia kun tällänen ei ole . :>

Tällästä tänään.
lilballerin
Ihan karmee nuha. Paska olo. :< *Niiskniisknyyhnyyh*

Oltiin viikonloppuna Turussa, Maata Näkyvissä-festareilla (@ Turkuhalli ja Messukeskus). Oli ihan mieletöntä, meininki mahtavaa. Ja musiikki myös. Jag tycker om.

Aivot ei nyt pelaa. Ne on täynnä räkää : DD

(no subject)
lilballerin
Vituttaa tämmönen. Aksu lupaa tulla huomenna, SIT SE EI TULEKAAN! >:( Mulla meni kaikki suunnitelmat pilalle. Menee metälle, poikien kaa juhlii ja sit jonneki töihin seuraavana päivänä. Ja minnuu ei varmaan ees muistakaan. VITTU KUN VITUTTAA!
Välittääkö se miusta ees oikeesti??

Lupas soitella, niinköhän tekee ??

Joskus tänneki.
lilballerin
Joo, muistan siis aina päivittää täälläki. Kyllä.

Aksu tulee huomenna yöks<3 Ainaki toivottavasti. :> Mut eiköhä :> Mie olen tässä vähän ajan sisällä ollu niillä jo kahesti. Kumpanaki kertana on pitäny herätä hiton aikaseen, nyt ku se tulee, ei tarvii herätä mihinkään. Mutta Aksun pitää nukkuu lattialla. :< Mut tulee ehkä paremmin nukuttuu. Tai emt. Vittu.

Kohta pitäs lähtee Sallan luokse, Salla oli siellä Kölnissä, se saa kertoo mulle kaiken<3 Ja shilleen.

Harmittaa kun en oo päässy näkee Onnia pitkään aikaan. :< Nyt se on kuulemma oppinu puhumaan, oman nimensä ainaki osaa sanoo :> PAKKO NÄHDÄ TÄN LOMAN AIKANA :><<3

Pitää kyllä käyvä ostaa kaupasta Dumleja :> Ihan kamala himo :> MIe oon hirvee syöppö. Pilaan elämäni varmaan tällä. Byää. Ranteet auki kirjastokortilla.

Perkele, txt loppuu kohta, jotain 50 viestii vain jäljellä. :ss Ja vasta 23. päivä vaihtuu laskutuskausi, vittu jee.

Nyt pitää sinne Sallalle lähtee käppäilemään :DD [tuolla on vaan ihan vitun kylmä :ss]

?

Log in