Previous Entry Share Next Entry
opettakaa minua.
lilballerin

Oikeasti. Pitäisi opetella ehkä tässä jotain. Aina kun Niko tuo miut kotiin, miulla on niin masis-olo. Ihan kuin olisi joku maailmanloppu, vaikka tietää, että vaikka ei olekaan lähellä, on kuitenkin sydämessä mukana. Ja että näkee seuraavana päivänä, puhelimet on keksitty ja viestit kulkee, soittaakin voi. Mutta kun ikävälle ei voi mitään, ei sitten mitään. Onko mitään, mikä lieventäisi ikävän tunnetta ? Jotain, KIITOS, mulle, nyt heti. Ei tuu kesää tällä menolla.

Eilen olin Vellun ja Anun synttäreillä. En tiedä, jossain vaiheessa tuli sellainen ulkopuolinen olo. Mut se oli sellainen hetkellinen, meni ohi. Mutta pääasia, että oli hauskaa. Siellä oli booliakin, sitten otti päähän, ku se tuntui vähän päässä ja sitten sitä ei enää ollutkaan. Mutta, ehkä hyvä niin. Vai ?

Ensi perjantaina tulisi jo 3 kuukautta Nikolla ja miulla. On ollut ihanaa aikaa, tuntuu paljon pidemmältä. Muistan vieläkin sen illan, kun mentiin syömään ja leffaan, maha heitti kuperkeikkaa. Mutta se oli niin ihanaa. Juteltiin paljonkin siellä ravintolassa sitten, hauskaa oli silloin. Ja uusivuosi. Nähtiin silloin, seistiin pienessä pakkasessa kahdestaan Hannelen pihalla, jälkeenpäin sanoi, että melkein suuteli minnuu, mut ku näki et mie ootin sitä, ei sitten suudellutkaan, kiusasi. Mutta halattiin. Muistan meidän ensimmäisen halauksenkin. Se oli jonkun lenkin päätteeksi. Mutta se ensisuudelma. Se oli se paras. Kihelmöi varpaissa asti. Just sellainen 7. taivaassa fiilis. Muistan siitäkin illasta kaiken. Suudelmaa edeltävällä lenkiltä muistan sen, miten Niko piti ensi kertaa kädestä ja kättä siinä ympärillä. Eikä se ihana tunne ole kadonnut mihinkään. 
Mutta ääh plääh. Mie en halluu olla tällänen, murehtii paljon etukäteen tulevaa. Sitä, miten Niko lähtee Saksaan, sitä miten se on siellä pitkään, sitä miten se joutu vajaan vuoden päästä inttiin. Se intti ei ole nyt niin paha juttu, VIELÄ, mut se Saksa. Perkele. AUTTAKAA MINNUU ! OPETTAKAA MIULLE, ETTÄ EN MUREHTISI PALJOA ETUKÄTEEN !

Huomenna olis koulua. Ja eihän se tietenkään kiinnostaisi, mutta olikohan uutta ? Ketä se koulu muka olisi joskus kiinnostanut ? EI KETÄÄN. Paitsi jotain himo hikareita. (Lissut - Pissikset :D) Olisi edessä musiikinesitys, kreikkalaisesta musiikista, Anun kanssa. Onneksi on edes yhdeksän aamu, helpottaa vähän. Mutta on silti NIIN perseestä. Ja syvältä sieltä. 

Ei hitto. Kertokaa miulle joku lääke ikävään? 

Ah, Apologize.


?

Log in